Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole ratkaisu!

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on linkedin
Share on twitter
Share on email

Oppi­vel­vol­li­suuden piden­tä­minen ei ole ratkaisu

Hal­li­tuksen on ajanut voi­mak­kaasti oppi­vel­vol­li­suuden uudis­ta­mista, jossa on tar­koitus nostaa oppi­vel­vol­li­suusikä nykyi­sestä 16 ikä­vuo­desta 18 ikä­vuoteen. Asiaa perus­tellaan mm. sillä, että tällä het­kellä ilman toisen asteen tut­kintoa jää noin 15 % ikä­luo­kasta. Ilman amma­til­lista tut­kintoa nuoren on vaikea työl­listyä. Hal­li­tuksen esitys on kui­tenkin saanut paljon kri­tiikkiä niin kan­san­edus­ta­jilta kuin lukui­silta kas­vatus- ja ope­tusalan ammat­ti­lai­silta ja tutkijoilta.

Näen ris­ti­rii­taisena oppi­vel­vol­li­suusiän nos­ta­misen 18 ikä­vuoteen, koska toisen asteen tut­kinnon suo­rit­ta­minen kestää vähintään kolme vuotta. Oma ris­kinsä on siinä, että nuori jättää opis­kelun kui­tenkin kesken täy­tet­tyään 18 vuotta.

Ope­tus­mi­nisteri Andersson esittää, että samaan aikaan oppi­vel­vol­li­suuden piden­tä­misen kanssa on tar­koitus panostaa var­hais­kas­va­tukseen, perus­o­pe­tukseen ja amma­til­liseen kou­lu­tukseen kat­ta­villa laadun ja tasa-arvon kehit­tä­mis­oh­jel­milla. Hyvä niin, mutta mitä tämä käy­tän­nössä tar­koittaa? Mitkä ovat ne kon­kreet­tiset keinot, jotka mah­dol­lis­tavat toisen asteen tut­kinnon jokai­selle nuo­relle ja jotka ehkäi­sevät kou­lu­pu­dok­kuutta ja syrjäytymistä?

Oppi­vel­vol­li­suuden mekaa­ninen piden­tä­minen ei rat­kaise ongelmia. Toi­sella asteella on haas­teel­lista korjata aikai­semmin syn­ty­neitä puut­teita. Jo perus­o­pe­tuksen ala­kou­luissa on oppi­laita, jotka ovat vaa­rassa syr­jäytyä. Tästä yhtenä oireiluna on mm. kou­lu­pinnaus, joka tulisi saada mah­dol­li­simman var­hai­sessa vai­heessa pysäy­tettyä. Koulua käy­mät­tömien lasten ja nuorten määrä on viime aikoina lisään­tynyt huo­les­tut­ta­vasti kai­kista van­hempien, koulun, sosi­aa­li­toimen sekä lasten – ja nuo­ri­sop­sy­kiatrian kei­noista huo­li­matta. Yleensä näillä nuo­rilla ei ole moti­vaa­tiota ja kiin­nos­tusta opis­keluun ja omat ongelmat tun­tuvat ylit­se­pää­se­mät­tömän isoilta.

Tut­ki­musten mukaan on hyö­dyl­listä tukea vah­vasti lapsen var­haisia kas­vu­vuosia ja ala­kou­lu­vai­hetta. Per­heiden tuke­mista jo neu­vo­la­vai­heessa tulee edelleen kehittää. Var­hais­kas­va­tuk­sessa ja perus­o­pe­tuk­sessa ammat­ti­lai­silla tulee olla aikaa ja mah­dol­lisuus vielä nykyistä tehok­kaammin huo­mioida lasten ja nuorten tarpeet. Arjen työssä tar­vitaan aikaa kuun­nella lasta tai nuorta, tukea häntä ja vah­vistaa hänen itse­luot­ta­mustaan ja itse­tun­toaan. Ris­ki­ryhmään kuu­luvat lapset kyllä osataan tun­nistaa hyvin, mutta vali­tet­ta­vasti aina ei ole käy­tet­tä­vissä kon­kreet­tisia keinoja vahvaan puut­tu­miseen ja tuke­miseen. Tähän tar­vitaan selkeä muutos parempaan.

Kun­nissa tulee olla tar­jolla myös vaih­toeh­toisia kou­lu­tus­polkuja, joissa läh­tö­kohtana on lapsen etu. Rahaa tar­vitaan lisää, jotta voidaan palkata enemmän kas­vatus- ja ope­tusalan ammat­ti­laisia var­hais­kas­va­tukseen, perus­o­pe­tukseen ja toi­selle asteelle; 

    * lisää erityisopettajia

    * koulukuraattoreita

    * koulunkäynninohjaajia

    * psy­kiat­risia sairaanhoitajia 

    * kasvatusohjaajia 

Lasten ja nuorten sisäinen paha olo näkyy mm. mie­len­ter­vey­son­gelmina. Tehok­kaamman avun saa­mi­seksi tulee säätää laki lasten ja nuorten terapiatakuusta. 

On hyvä, että hal­litus haluaa panostaa opinto-ohjauksen kehit­tä­miseen. Tämän lisäksi tar­vitaan tukio­pe­tuksen ja eri­tyi­so­pe­tuksen laki­sää­teistä jat­kumoa kai­kissa toisen asteen oppi­lai­tok­sissa. Myös nykyistä oppi­so­pi­mus­mallia pitää kehittää, koska oppi­so­pi­mus­kou­lutus on yksi hyvä vaih­toehto opis­kella itselleen ammatti.

Muita artikkeleita

Oppivelvollisuuden pidentäminen ei ole ratkaisu!

Oppi­vel­vol­li­suuden piden­tä­minen ei ole rat­kaisu Hal­li­tuksen on ajanut voi­mak­kaasti oppi­vel­vol­li­suuden uudis­ta­mista, jossa on tar­koitus nostaa oppi­vel­vol­li­suusikä nykyi­sestä 16 ikä­vuo­desta 18 ikä­vuoteen. Asiaa perus­tellaan mm. sillä, että tällä het­kellä ilman toisen

+358 404 103 364